Perun puheeni!!!!!!

Kaksi lomapäivää on takana ja harkitsen vakavasti toimitukseen palaamista... siellä ainakin saa tehdä töitä rauhassa.
Olen täysin nääntynyt ja syy on - ainakin osittain - Espanjan byrokratian.
Kaikki alkoi, kun sain maan verohallitukselta yksiselitteisen kirjeen: tietojemme mukaan taloudessanne asuu ala-ikäinen lapsi, joka on tänä vuonna täyttänyt 15 vuotta. Teidän on hankittava hänelle asianmukainen (espanjalainen) henkilökortti, muuten ette voi tänä vuonna tehdä veroilmoitusta lainkaan.
Ihan ensimmäiseksi vähän nauratti... no, en sitten tee veroilmoitusta! Mutta sitten aloin tutustua aiheeseen tarkemmin. Ilman DNI:ksi kutsuttua henkilökorttia 15 vuotta täyttänyt poikani ei myöskään saisi passia - ei edes EU-sairasvakuutuskorttia! Jo varattu ja maksettu Suomen-matka menisi pieleen, monen muun asian myötä. Otin siis lopulta asian tosissani ja aloin selvittää, mitä henkilökortin saamiseksi olisi tehtävä.
Melkein kaikki vaatimukset olivat suhteellisen yksinkertaisia. Valokuva, huoltaja mukaan. Ei edes tarvinnut täyttää mitään hakemusta, ainoastaan varata aika poliisiasemalta. Yksi tenkkapoo kuitenkin oli: syntymätodistus.
Poikani syntyi Las Palmasissa. Syntymätodistuksen saaminen kesti kaksi kuukautta - en mene yksityiskohtiin, sillä niiden selvittämiseen tarvittaisiin enemmän kuin yksi blogi. Lopulta kaivattu todistus tuli ja varasin ajan poliisiasemalta. Aika oli eilen 13.15 Málagan pääpoliisiasemalla, sillä Fuengirolan henkilökorttiajat olivat varattuja heinäkuun puoleen väliin asti.
Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja saimme jonotusnumeron, eikä odotuskaan kestänyt kauan.
Kaikki siis meni liian hyvin.
Aivan.
Virkailija tutkaili syntymätodistusta nanosekunnin verran liian kauan. Tiesin heti, että jotain on pielessä. Ja niin oli.
- Emme voi tehdä pojallenne henkilökorttia, sillä syntymätodistus ei ole oikeanlainen.
- Mutta miten niin ei ole? Anoin sen nimenomaan henkilökorttia varten! Katsokaa, tästä näette!
En tuolloin tiennyt, että syntymätodistukseen niitattu alkuperäinen anomukseni pelastaisi meidät.... virkailija katsoi anomusta, ja totesi, että se oli todellakin tehty oikein. Virhe oli siis lähtösin Mogánin siviilirekisteristä, jossa virkailija oli tehnyt tavallisen syntymätodistuksen, ei erityisellä leimalla varustettua, henkilökorttia varten vaadittua syntymätodistusta.
Virkailija pudisteli päätään ja sanoi, ettei henkilökorttia niillä eväillä tipu. Sanoin, että syntymätodistuksen saaminen kesti kaksi kuukautta, ja että emme voineet odottaa toista mokomaa - poikani matkakin oli jo varattu! Lisäksi veroilmoituksen viimeiseen jättöpäivään oli jäljellä yksi arkipäivä!
Virkailija kehotti minua menemään esimiehensä (joka osoittautui naiseksi) puheille. Astuin nöyränä tämän virkahuoneeseen ja selitin tilanteen.
- Teidän on anottava uusi syntymätodistus ja tuotava minulle kopio anomuksesta. Anomuksen kun esitätte, teen pojallenne vuodeksi väliaiakisen henkilökortin - ja passin - kunnes saatte Kanarialta asianmukaisen syntymätodistuksen.
Emme enää ehtineet siviilirekisteriin, se laitettiin kiinni nenämme edestä. Olin virkailijan ehdotuksesta mennyt Málagan siviilirekisteriin, sillä se oli lähempänä poliisiasemaa. Olisin toki mennyt vaikka Portugaliin, mikäli tilanne olisi sitä vaatinut...
Maleksimme Málagan tulikuumia katuja nelisen tuntia, kunnes iltavuorossa oleva siviilirekisteri lopulta avasi ovensa. Olimme ensimmäisinä jonossa ja meidät otti vastaan virkailija, joka vaikutti juuri nauttineen viinietikkaa. Hän vilkaisi aiemmin tekemääni anomusta, jossa luki "Fuengirolan siviilirekisteri" ja oli täysin armoton: teidän on mentävä Fuengirolaan tekemään uusi anomus.
Tiesin, että virkailija on väärässä.
Tiesin, että anomuksen syntymätodistuksen saamiseksi toiselta paikkakunnalta voi tehdä missä tahansa siviilirekisterissä siitä yksinkertaisesta syystä, että sillä ei ole mitään tekemistä asuinpaikan kanssa.
Olin kuitenkin tässä vaiheessa (5 tuntia) niin rättti jännityksestä ja helteestä (Málagan ruuhkista puhumattakaan), että katsoin voittavani enemmän sillä, että lähden suosiolla Fuengirolaan kuin sillä, että jään opettamaan virkailijalle hänen omaa työtään....
Joten takaisin tulikuumaan autoon ja Málagan ulosajotien ruuhkaan.
Saavuimme Fuengirolaan ja virkailija sanoi ensi töikseen, että tottakai anomuksen olisi voinut tehdä Málagassa. Täytin uuden hakemuksen ja virkailija totesi, ettei sillä kuitenkaan tule olemaan mitään todistusvoimaa. Senkin tiesin. Mutta tiesin myös, että jos henkilöllisyyskortteja myöntävän osaston esimies anomuksen kopion halusi, minun olisi se hänelle vietävä. Vaadin vielä anomukseen leiman. Virkailija pisti vastaan, onneksi toinen tuli hätiin ja kehotti tätä leimaamaan anomuksen:
- Ei sillä kuitenkaan mitään virkaa ole.
Sanoin taas tietäväni sen.
Tässä vaiheessa on ehkä aiheen selittää, miksi tiesin tekeväni turhaa työtä. Helppoa. Henkilökorttia varten anottava syntymätodistus on voimassa 3 kuukautta. Esimies oli luvannut vuoden henkilökortin (normaalisti alle 30-vuotiaan henkilökortti myönnetään viideksi vuodeksi). Ei siis ollut herttaisenkaan väliä, anoisinko syntymätodistuksen nyt vai 9 kuukauden kuluttua....
Sain kuin sainkin leimatun anomuksen. Takaisin Málagaan. Helle, ruuhka, parkkipaikka, jonotus.
Uusi virkailija.
Selitin kaiken alusta.
Onneksi sama esimies oli myös iltavuorossa. Kello oli 20. Espanja-Venäjä-matsin oli määrä alkaa 20.45. Henkilökortti ja passi olivat kädessämme 15 minuuttia saapumisestamme.
Jos nimittäin virkailija aikoo joka tapauksessa antaa periksi, hän tekee sen niin, ettei jää ilman matsia.
Emme lopulta jääneet mekään. Mutta Espanjan loppuotteluun pääsy ei missään nimessä ollut minulle yhtä suuren riemun aihe, kun poikani henkilökortti!

Mikä ihmeen mañana-maa?

Kävin keskimmäiseni kanssa passia anomassa. Olin alunperin toivonut, että kaikilla kolmella lapsellani voisi aina olla Suomen passi, mutta muuttunut passlaki muutti myös suunnitelmani. Mikäli jokainen passin uusiminen vaatii matkan Madridiin - kuluineen - 90 euroa ja kuukauden odotuksen, sitten Suomen passi ei ole minua varten ainakaan, jos se ei ole pakollinen. Ja lastenki tullessa kyseeseen se ei ole pakollista, sillä heillä on kaksoiskansalaisuus.
Varasin passin anomista varten ajan Fuengirolan poliisiasemalta kätevästi netin kautta. Olin varautunut tuntikausien jonotukseen, mutta meidät otettiin vastaan etuajassa! Virkailija otti vastaan - hymyilllen! - tarvittavat asiakirjat ja 17 euron maksun. Kävelimme ulos poliisiasemalta uusi passi kädessä 20 minuuttia saapumisestamme.
Joten se siitä mañana-meiningistä... ainakin tällä kertaa!

Hyvää juhannusta!!!!!!!!!

Kirjoitin muuten eilen väärin, vaikka juhannus on täällä vasta maanantaina, kesä alkaa huomenna. Sain siis täkit alta viime tingassa....
Olen kertonut espanjalaisille Suomessa asuville ystävilleni maan juhannustraditiosta. Sehän on selvä: pullo kossua, veneeseen ja järven pohjalle. Täällä lienee odotettavissa lähinnä kokkoja rannalla sekä jalkojen kastamista meriveteen keskiyöllä. Eli ollaan ihan siististi, siitä huolimatta, että työkaverit yllättivät tänä aamuna juhannuspaketilla: litran kossupullo, sixpakki San Miguelia, sinappia ja makkaraa. San Miguelia siksi, että Koffia ei ollut saatavilla. Ja espanjalaiseen makkaraan on kuulemma tyydyttävä, kaupoista ei enää löytynyt HK:n sinistä. Kivaa kumminkin! Ja kaiken kukkuraksi sain Suomesta tuliaisiksi salmiakkia! Sen voittanutta ei muuten ole, ei edes 24 Espanjan-vuoden jälkeen.

Kesä tuli! Ja peitto meni!

Se on nyt virallista...kesä on tullut! Vaikka Espanjassa kesä alkaakin virallisesti vasta maanantaina, minulle kesä on tullut neljä päivää etuajassa.
Ai että miksi?
Siksi, että tänään olen lopulta luopunut täkistä ja päiväpeitteestä ja pussilakanoista. Talven sänkyvaatteet saivat kyytiä (ja lähipesula euroja), kun vaihdoin kesätamineet - kesän yksinkertaiset lakanat ja ohuen, oranssin - kesän värisen - sängynpeitteen.
Minä, joka olen aina puoliksi kehunut käyttäväni sukkahousuja juhannukseen asti! Mikä minut sai aikaistamaan kesän aloituksen?
Myönnettävähän se on. Toinen puoliskoni (espanjalainen) ilmoitti aamuviideltä, ettei ole valmis kuolemaan kuumuuden vuoksi. Ei edes minun vuokseni. Ja käski valita: peitto tai hän.
Jonkun aikaa asiaa harkittuani päätin antaa periksi. Ehkä edellispäïvän varjossa mitatut 37 astetta auttoivat. Voi olla. Mitään en kuitenkaan myönnä. Ja olen oikeasti kurkkua myöten täynnä 24 Espanjan-vuoteni aikana kuulemaani hokemaa: miten sinulla voi olla kylmä, sinähän olet suomalainen!
Heille yritän selittää, että Suomessa on kotona sisällä kuuma! Ja täällä jäätävän kylmä! Kesälläkin!
Toinen puoliskoni tietää, että kun hän laittaa makuuhuoneen ilmastoinnin päälle, haen täkin pesulasta. Oli miten heinäkuu tahansa.

Rokotteet tulivat!

Nonnii... sain kuin sainkin kaipaamani piikit olkapäähän. En kuitenkaan ilman farssia.
Minulla oli aika sairaanhoitajalle, jonka piti minulle rokotteet laittaa, siis a- ja b-hepatiitit yhdessä. Sitä ennen kävin apteekissa hakemassa a-hepatiitin rokotteen, joka reseptin ansiosta maksoi "vain" 11 euroa. Samalla ilmeni kuitenkin, että olin saanut vain yhden reseptin. Täydellisen suojan saamiseksi a-hepatiitirokotus on otettava kaksi kertaa, kuuden kuuakuden välein. Ihan painokelpoista ei minun kieleni tainnut apteekissa olla... siis sanokaa minulle vielä uudestaaan, onko minun tosiaan haettava uusi resepti ennen seuraavaa rokotusta, odotettava sen vahvistamista kolme päivää, tilattava aika rokotukseen, ostettava rokote apteekista ja lopulta mentävä rokotettavaksi??????!!!!!!!
Kyllä kuulemma.
No comment... sairaanhoitaja oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt sanoa lääkärille, että samalla kirjoittaisi useamman reseptin. Jos tarkistelemme sitä tosiasiaa, että minä en tiennyt, edes 24 Espanjan-vuoden jälkeen, että minun pitää osata kertoa lääkärille, miten reseptit on kirjoitettava, niin mitä?

Olihan rokotus!

Tämä on minun elämäni ensimmäinen blogikirjoitus. Sikäli, kun muiden blogeja olen satunnaisesti lukenut, olen huomannut, että niissä puhutaan enimmäkseen omaa itseä koskevista asioista ja kokemuksista. Blogit ovat siis lähes sataprosenttisen subjektiivisia, ja varoitankin tässä ja nyt, että tarkoituksenani ei ole tyrkyttää omia näkemyksiäni, mielipiteitäni tai kokemuksia minkään graalin maljan tavoin. Jokainen muodostakoot omat mielipiteensä asioista omien kokemustensa perusteella.
Olen jo kuukauden päivät puuhannut itselleni ja vanhimmalle pojalleni Javierille (15) niin (mukamas) yksinkertaista asiaa kuin rokotus. Yksinkertaista???? Argh....
Kaikki sai alkunsa kesälomasuunnitelmista. Lapseni ovat matkustamassa Suomeen isovanhempien luo kuukaudeksi ja äitini oli sitä mieltä, että heille olisi saatava punkkirokotukset. Kun tiedustelin rokotusasiaa meitä normaalisti hoitavilta yksityislääkäreiltä, sain kuulla, että tämä on kuin onkin terveyskeskusasia (ambulatorio). En ollut käynyt terveyskeskuksessa niin pitkään aikaan, että omalääkärini oli jo ehtinyt eläkkeelle - ja Javierille piti ikänsä puolesta jo ottaa omalääkäriksi ihan tavallinen perhelääkäri, ikänsä puolesta hänet oli automaattisesti otettu pois lastenlääkärin listoilta. Tuumasta toimeen. Vedin syvään henkeä ja varasin ajan.
Huomattakoon tässä, että varasin terveyskeskusajan myös Javierille (hänelle oli määrätty sama lääkäri kuin minulle), mutta minulla ei ollut aikomustakaan viedä poikaa vastaanotolle. Miksi ihmeessä ottaisin terveen lapsen pois koulusta ja veisin aikaa hukkaamaan lääkäriin? Onneksi lääkäri oli minun kanssani samaa mieltä. Mutta siihen ne näkemysten yhteensopivuudet sitten loppuivatkin.
Selitin lasten Suomen-matkan ja kerroin löytäneeni netistä tietoa borreoloosista. Lääkäri ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta. Minulle hän lupasi hepatiittirokotukset elokuista Kiinan-matkaani varten... mutta sain pian kokea, ettei se olekaan aivan näin yksinkertaista. Lääkäri nimittäin kirjoitti minulle reseptit, jotka piti viedä terveyskeskuksen vastaanottoapulaiselle leimattaviksi. Tein työtä käskettyä ja odotin kaiken olevan kunnossa.
Seuraavana aamuna minulle tuli soitto. Mitään rokotuksia ei myönnetä, ei edes lääkärin reseptillä, jos en ensin käy Málagassa Sanidad Exterior-yksikössä, jossa rokotusten tarve kartoitetaan erikseen tapauskohtaisesti. Uusi argh. Missä ihmeen välissä ihmiset ehtivät pitää huolta terveydestään, jos tämä on näin vaikeaa???
Päätin kuitenkin olla kuulias ja tehdä niinkuin sanotaan... ja ottaa koko jutun tutkivana journalismina. Sain ajan Málagan Sanidad Exterioriin kahden viikon päähän ja ajoitin sen päivälle, jolla Marbellassa koulua käyvä esikoiseni olisi vapaalla - 11.6. on Marbellassa pyhä ja koulut siis kiinni. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin ja aikamme ympäri ajettuamme saimme kuin saimmekin auton parkkiin - 20 minuutin kävelymatkan päähän Málagan rantapaseolla sijaitsevasta ulkomaanyksiköstä. Vielä tänäänkään en ole saanut tietoa siitä, saako Javi punkkirokotuksensa vai ei... rokotetta ei nimittäin tästä maasta löydy. Se on tilattu Sveitsistä rokotetta valmistavasta laboratoriosta, mutta kukaan ei osaa varmasti sanoa, ehtiikö se perille ajoissa. Mïnä sain hyväksynnän omille rokotuksilleni, ja hyväksyntä piti kiikuttaa sitten terveyskeskukseen... josta käskettiin tulla takaisin hakemaan reseptiä kolmen päivän kuluttua. Tänä aamuna menin. Kolmen vartin jonotuksen jälkeen sain kuin sainkin karkkia imeskelevältä virkailijalta kaivatun reseptin "hyväksytty"-leimalla varustettuna. Nyt saan hakea a-hepatiittirokotteen apteekista. B-hepatiittirokote kuuluu nykyään Espanjan rokotusohjelmaan, joten se terveyskeskuksessa on valmiina... rokotusaika on huomenna. Kerron sitten, miten meni!