Suhteellisuudentaju hoi!

Keskimmäinen poikani seurasi eilen televisiouutisia puolikorvalla. Urheiluosion alkaessa huomasin hänen vaihtavan asentoa. Álvaro (11) istuikin valppaana kuin vahtikoira juontajan selostaessa futisjoukkueiden uusia sopimuksia sekä pelaajien siirtymisiä joukkueista toisiin, urheilulehti Marca yhdessä kädessä ja liigaopas toisessa.
En voi kehua muistavani, mistä pelaajasta ja mistä joukkueesta oli kysymys, mutta pelaajasiirron hinnan muistan: 8 miljoonaa euroa. Poika tuhahti: "noin vähän!"
Toivuttuani tiedustelin pojalta, kuinka paljon rahaa hänen pankkitilillään on. Sen jälkeen kysyin häneltä, tietääkö hän mahdollisesti, mikä on Espanjan keskipalkka ja kuinka paljon hänen kotinsa arvo on tällä hetkellä. Sitten kysyin, tuntuuko 8 miljoonaa euroa edelleen hänestä pieneltä summalta.
Selitin Alvarolle, että olemme tottuneet kuulemaan, että miljoonista euroista puhutaan samaan tahtiin kuin pikkuleivistä. Pelaajasiirroissa huippuklubien välillä maksetaan summia, jotka ylittävät pienen maan bruttokansantuotteen. Selitin, että kyse on summista, joita tavallinen ihminen ei ikipäivänä tienaa normaalielämässä.
"Mutta eivät pelaajat olekaan tavallisia ihmisiä!"
Jatkan selittämistä huomenna. Ja ylihuomenna. Jos ei mene perille, täytyy ottaa kovemmat aseet. Poika mukaan ruokakauppaan ja hintoihin tutustumaan. Tämän jälkeen hän saa tutustua minun pankkitiliini.
Kulutushinnat ovat tällä hetkellä Espanjassa pilviä hipovia. Tänä aamuna uutislähetys tiesi kertoa minulle, että sitruunat ovat kallistuneet viime vuoteen nähden 52%. Sipulit olivat ainoa elintarvike, joiden hinta oli laskenut 12% vastaavana aikana.
Lopetan nyt kirjoittamisen, sillä minun on alettava hakemaan sipuliruokien reseptejä.