Perun puheeni!!!!!!

Kaksi lomapäivää on takana ja harkitsen vakavasti toimitukseen palaamista... siellä ainakin saa tehdä töitä rauhassa.
Olen täysin nääntynyt ja syy on - ainakin osittain - Espanjan byrokratian.
Kaikki alkoi, kun sain maan verohallitukselta yksiselitteisen kirjeen: tietojemme mukaan taloudessanne asuu ala-ikäinen lapsi, joka on tänä vuonna täyttänyt 15 vuotta. Teidän on hankittava hänelle asianmukainen (espanjalainen) henkilökortti, muuten ette voi tänä vuonna tehdä veroilmoitusta lainkaan.
Ihan ensimmäiseksi vähän nauratti... no, en sitten tee veroilmoitusta! Mutta sitten aloin tutustua aiheeseen tarkemmin. Ilman DNI:ksi kutsuttua henkilökorttia 15 vuotta täyttänyt poikani ei myöskään saisi passia - ei edes EU-sairasvakuutuskorttia! Jo varattu ja maksettu Suomen-matka menisi pieleen, monen muun asian myötä. Otin siis lopulta asian tosissani ja aloin selvittää, mitä henkilökortin saamiseksi olisi tehtävä.
Melkein kaikki vaatimukset olivat suhteellisen yksinkertaisia. Valokuva, huoltaja mukaan. Ei edes tarvinnut täyttää mitään hakemusta, ainoastaan varata aika poliisiasemalta. Yksi tenkkapoo kuitenkin oli: syntymätodistus.
Poikani syntyi Las Palmasissa. Syntymätodistuksen saaminen kesti kaksi kuukautta - en mene yksityiskohtiin, sillä niiden selvittämiseen tarvittaisiin enemmän kuin yksi blogi. Lopulta kaivattu todistus tuli ja varasin ajan poliisiasemalta. Aika oli eilen 13.15 Málagan pääpoliisiasemalla, sillä Fuengirolan henkilökorttiajat olivat varattuja heinäkuun puoleen väliin asti.
Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja saimme jonotusnumeron, eikä odotuskaan kestänyt kauan.
Kaikki siis meni liian hyvin.
Aivan.
Virkailija tutkaili syntymätodistusta nanosekunnin verran liian kauan. Tiesin heti, että jotain on pielessä. Ja niin oli.
- Emme voi tehdä pojallenne henkilökorttia, sillä syntymätodistus ei ole oikeanlainen.
- Mutta miten niin ei ole? Anoin sen nimenomaan henkilökorttia varten! Katsokaa, tästä näette!
En tuolloin tiennyt, että syntymätodistukseen niitattu alkuperäinen anomukseni pelastaisi meidät.... virkailija katsoi anomusta, ja totesi, että se oli todellakin tehty oikein. Virhe oli siis lähtösin Mogánin siviilirekisteristä, jossa virkailija oli tehnyt tavallisen syntymätodistuksen, ei erityisellä leimalla varustettua, henkilökorttia varten vaadittua syntymätodistusta.
Virkailija pudisteli päätään ja sanoi, ettei henkilökorttia niillä eväillä tipu. Sanoin, että syntymätodistuksen saaminen kesti kaksi kuukautta, ja että emme voineet odottaa toista mokomaa - poikani matkakin oli jo varattu! Lisäksi veroilmoituksen viimeiseen jättöpäivään oli jäljellä yksi arkipäivä!
Virkailija kehotti minua menemään esimiehensä (joka osoittautui naiseksi) puheille. Astuin nöyränä tämän virkahuoneeseen ja selitin tilanteen.
- Teidän on anottava uusi syntymätodistus ja tuotava minulle kopio anomuksesta. Anomuksen kun esitätte, teen pojallenne vuodeksi väliaiakisen henkilökortin - ja passin - kunnes saatte Kanarialta asianmukaisen syntymätodistuksen.
Emme enää ehtineet siviilirekisteriin, se laitettiin kiinni nenämme edestä. Olin virkailijan ehdotuksesta mennyt Málagan siviilirekisteriin, sillä se oli lähempänä poliisiasemaa. Olisin toki mennyt vaikka Portugaliin, mikäli tilanne olisi sitä vaatinut...
Maleksimme Málagan tulikuumia katuja nelisen tuntia, kunnes iltavuorossa oleva siviilirekisteri lopulta avasi ovensa. Olimme ensimmäisinä jonossa ja meidät otti vastaan virkailija, joka vaikutti juuri nauttineen viinietikkaa. Hän vilkaisi aiemmin tekemääni anomusta, jossa luki "Fuengirolan siviilirekisteri" ja oli täysin armoton: teidän on mentävä Fuengirolaan tekemään uusi anomus.
Tiesin, että virkailija on väärässä.
Tiesin, että anomuksen syntymätodistuksen saamiseksi toiselta paikkakunnalta voi tehdä missä tahansa siviilirekisterissä siitä yksinkertaisesta syystä, että sillä ei ole mitään tekemistä asuinpaikan kanssa.
Olin kuitenkin tässä vaiheessa (5 tuntia) niin rättti jännityksestä ja helteestä (Málagan ruuhkista puhumattakaan), että katsoin voittavani enemmän sillä, että lähden suosiolla Fuengirolaan kuin sillä, että jään opettamaan virkailijalle hänen omaa työtään....
Joten takaisin tulikuumaan autoon ja Málagan ulosajotien ruuhkaan.
Saavuimme Fuengirolaan ja virkailija sanoi ensi töikseen, että tottakai anomuksen olisi voinut tehdä Málagassa. Täytin uuden hakemuksen ja virkailija totesi, ettei sillä kuitenkaan tule olemaan mitään todistusvoimaa. Senkin tiesin. Mutta tiesin myös, että jos henkilöllisyyskortteja myöntävän osaston esimies anomuksen kopion halusi, minun olisi se hänelle vietävä. Vaadin vielä anomukseen leiman. Virkailija pisti vastaan, onneksi toinen tuli hätiin ja kehotti tätä leimaamaan anomuksen:
- Ei sillä kuitenkaan mitään virkaa ole.
Sanoin taas tietäväni sen.
Tässä vaiheessa on ehkä aiheen selittää, miksi tiesin tekeväni turhaa työtä. Helppoa. Henkilökorttia varten anottava syntymätodistus on voimassa 3 kuukautta. Esimies oli luvannut vuoden henkilökortin (normaalisti alle 30-vuotiaan henkilökortti myönnetään viideksi vuodeksi). Ei siis ollut herttaisenkaan väliä, anoisinko syntymätodistuksen nyt vai 9 kuukauden kuluttua....
Sain kuin sainkin leimatun anomuksen. Takaisin Málagaan. Helle, ruuhka, parkkipaikka, jonotus.
Uusi virkailija.
Selitin kaiken alusta.
Onneksi sama esimies oli myös iltavuorossa. Kello oli 20. Espanja-Venäjä-matsin oli määrä alkaa 20.45. Henkilökortti ja passi olivat kädessämme 15 minuuttia saapumisestamme.
Jos nimittäin virkailija aikoo joka tapauksessa antaa periksi, hän tekee sen niin, ettei jää ilman matsia.
Emme lopulta jääneet mekään. Mutta Espanjan loppuotteluun pääsy ei missään nimessä ollut minulle yhtä suuren riemun aihe, kun poikani henkilökortti!